Pandemiauutisointi mediassa

Pandemiauutisointi mediassa

Globalisaatio ja nykyaikainen tiedonvälitys on mahdollistanut sen, että informaatio kulkee tänä päivänä hyvin nopeasti. Saamme tiedon maailmalla tapahtuneista asioista miltei välittömästi, ja koska käytämme hyvin paljon erilaisia tiedonvälityskanavia, meidän on miltei mahdotonta sivuuttaa media elämästämme.

Tiedon liikkuminen kulovalkean tavoin on esimerkiksi pandemiatilanteessa hienoa, sillä pysymme sen avulla perillä asioista. Toisaalta tiedon nopeasti välittymisestä voi olla ajoittain myös haittaa, ja mitä puhuttavammasta aiheesta on kyse, sitä mittavampia haitatkin voivat olla. Voidaankin sanoa, että medialla on hyvin suuri valta ihmisten elämässä, ja meidän tuleekin olla ajoittain tarkkoja siitä, käyttääkö se sitä oikein.

Median objektiivisuus

Suomalaista mediaa pidetään pääosin melko objektiivisena ja luotettavana. Esimerkiksi pandemiaan liittyvässä niin sanotussa kriisiviestinnässä on hyvin tärkeää, että mediassa kerrottu tieto on todenmukaista eikä siinä näy toimittajan tai uutisoivan tahon henkilökohtainen näkökulma aiheeseen. Tällöin lukija voi olla huoleton ja vakuuttunut siitä, että hänen kuulemansa tiedot ovat todenmukaisia ja objektiivisia.

Pandemian ja muiden kriisitilanteisen aikana median objektiivisuus ja ajantasaisuus on erityisen tärkeätä. Mitä nopeammin tärkeät tiedot tavoittavat ne henkilöt, joille tiedolla on merkitystä, sitä paremmin asiat ovat. Esimerkiksi tiedot mahdollisista altistumisista tai tartunnoista on ensiarvoisen tärkeätä saada kansalaisille eteenpäin, että he osaavat toimia tilanteen mukaisesti. Usein media on jo kerennyt uutisoida esimerkiksi joukkotapahtumissa tapahtuneista sairastumisista ennen, kun terveydenhuollon ammattilaiset ovat ehtineet tiedottaa aiheesta.

Media voi kuitenkin joissain tapauksessa aiheuttaa ihmisissä reaktioita, jotka eivät ole toivottavia. Esimerkiksi niin sanotut klikkiotsikot iltapäivälehdissä tai tunteeseen vetoavat kolumniotsikot voivat säikäyttää lukijan. Tämä on nähty muun muassa koronaepidemian aikana, sillä keväällä 2020 kauppojen hyllyt pullistelivat tyhjyyttään, koska lehdissä alettiin pohtia mahdollista elintarvikepulaa. Otsikoiden kautta ihmisille esitelty pelko tuntui uskottavalta ja todenmukaiselta, ja ne aiheuttivat hamstrausboomin.

Vaikka suomalaisen pandemiauutisoinnoin voidaan kertoa olevan melko luotettavaa, samaa ei voida sanoa kaikista muista maista. Yhdysvaltojen ja Venäjän kaltaisissa maissa korruptio on mediassa hyvin mittavaa, ja on yleisesti tiedossa, että keksittyjä väittämiä ja ohjeita kerrotaan mediassa totuutena kyseisissä maissa. Maiden johtohahmojen lausuntojen todenperäisyyttä epäillään muissa valtioissa, ja esimerkiksi suomalaisessa mediassa niitä kyseenalaistetaan julkisesti, mutta samaa ei kyseisissä valtioissa itsessään tapahdu. Vaikka suomalaisenkin median pandemiatiedotus on ajoittain ollut epäselvää ja virallisten tiedotteiden antaminen on kestänyt, olemme mitä varmemmin saaneet objektiivista ja rehellistä tiedotusta ja nauttineet luottamusta herättävästä uutisoinnista.

Medialukutaito

Medialukutaito

Pandemian jyllätessä lukijoiden medialukutaito ja sen puute korostuu. Mediassa spekuloidaan kriisitilanteen tapahtumista ja sen etenemisestä suureen ääneen, ja esimerkiksi eri asiantuntijat kertovat omia näkemyksiään siitä, kuinka eri tilanteissa tulisi toimia. Mikäli heidän kommenttinsa kerrotaan siten, että lukija käsittää ne jo päätetyiksi yksityiskohdiksi, lukija voi mahdollisesti lähteä välittämään virheellistä tietoa eteenpäin. Usein myös pelkkä asiantuntijan titteli luo mediaa seuraavalle ihmiselle varmuuden siitä, että tämä on oikeassa, ja tietoa voidaan pelkästään sen vuoksi pitää vakuuttavana.

On myös mahdollista, että media käyttää hyväkseen puutteellista medialukutaitoa ja sitä, että vastuu median levittämän tiedon vastaanottamisessa on aina mediaa seuraavalla henkilöllä. Niin kutsutut valeuutiset on tavanomaisesti tehty siten, että harjaantunut median seuraaja kykenee tunnistamaan ne sellaisiksi, mutta heikompi lukija menee lankaan, kuten uutisen kirjoittaja toivookin. Usein valeuutisen informaatio lähtee leviämään sosiaalisessa mediassa totuuteen perustuvan uutisen tavoin ja ehtii saavuttaa jo useita vastaanottajia ennen, kun se todistetaan virheelliseksi. Valeuutisten voima voi esimerkiksi pandemiatilanteessa horjuttaa mediaa seuraavien uskoa todellisten uutisten todenperäisyyteen, mikä voi olla hyvin turmiollista.